Muotiviikkomania

5.3.2018

Kevät on saapunut ja viimeisiä fashion week -päiviä viedään. Brändit pumppaavat uusia S/S18-mallistojaan liikkeisiin, ja bikinitkin ovat juuri saapuneet kauppoihin, vaikka onkin vasta maaliskuu ja helteet kaukana. “Nyt jos ei osta, jää kesällä ilman”. Osa on tilannut omansa jo monta viikkoa sitten, vaikka ulos mennessä saa vielä kiskoa kolmet sukkahousut päällekkäin ja vaappua Michelin-ukkona toppatakkiin kääriytyneenä. Bikinit tästä nyt vielä puuttuukin.

Seuraan itse somessa useita muotialan vaikuttajia ja toimijoita. Muotiviikkojen aikaan feedini muuttuu hyvin monotoniseksi. Instastories onkin kuin lapsuuden lelulehti, joka herää eloon. Ympyröisin mustekynällä kaikkin toivomani tuotteet niin kuin lapsena, jos voisin. Nyt jos koskaan on sellainen olo, että en omista yhtään mitään kivaa päälle pantavaa. Vaikka omistanhan minä, liikaakin. Miksi jatkuvasti kalvaa sellainen olo, että minulta puuttuu jotain ja että haluan jotain uutta? Keskustelin tästä samasta asiasta Ainon kanssa muutama viikko takaperin. Hän kertoikin lopettaneensa seuraamasta useita tilejä, lähinnä brändejä ja muotibloggaajia, juurikin nyt muotiviikkojen aikaan. Sometulva alkoi ärsyttämään liikaa, sehän on pelkkää mainosta mainosten peräään.

Huomaan itsekin potevani fashion week -ähkyä. Rakastan katsella näytöksiä, väriloistoa ja kauniita vaatteita, mutta ylenpalttisen somevyöryn jälkeen on vähän tyhjä olo. Minulla ei siis todellakaan ole mitään kivaa päällepantavaa,  kaikki mitä omistan on “niin 2017” ja haluaisin ostaa itselleni ainakin sata uutta asiaa. Miksi ajattelen näin, vaikka tiedän, ettei kulutustottumuksemme voi jatkua tällä tavalla? Koko vaatekaappia ei voi laittaa uusiksi kahdesti vuodessa, vaikka kuinka Gucci ja Balenciaga niin käskevätkin.

 

Ystäväni toi minulle juuri hänen äitinsä vanhan Marimekon kaksiosaisen puvun. Tämä on niin hieno! Lupasin korjata sen hänelle sopivaksi, vaikka olenkin itse kateudesta vihreä ja pitäisin mieluusti puvun itselläni. Onneksi olemme melkein saman kokoisia, joten ehkä voin pyytää tätä joskus lainaan. Tarviitseeko kaikkea aina omistaa itse?  Kengät Berliinistä, Humanasta. Helmikorvakorut ryöstetty/lainattu määrittelemättömän pitkäksi ajaksi äidin korulippaasta.

 

Ketjuliikkeet reagoivat salamannopeasti muotiviikoilla esiteltyihin näytöksiin, eikä aikaakaan kun halpavaateketjujen rekeillä roikkuu isojen muotitalojen mallistoista inspiraatiota ammentaneita vaatteita. Kulmat hiotaan vähän pyöreämmiksi, maltillisemmiksi, käytännöllisemmiksi ja kaupallisemmiksi. Nopeiten reagoivat H&M sekä Zara, joista jälkimmäisestä on viimevuosina tullut kuulu haluttujen ja edullisten it-tuotteiden valmistaja.

En ole koskaan ollut kalliiden merkkien, enkä uutena ostettujen vaatteiden perään. Oikeastaan vihaan vaateliikkeissä vaeltelua, enkä tiedä mitään inhottavampaa kuin sovituskopit. Käytän hyvin pitkälle pelkästään second handia ja vintagea, sekä ompelen suuren osan vaatteistani itse. Ennen olin vielä mustavalkoisempi, enkä ostanut uutena juuri muuta kuin sukat, sekä sukka- ja alushousut. Nykyään ostan silloin tällöin jotain uutta, viimeisin ostokseni oli siniset farkut. Edeltäjät kuluivat puhki, eikä minulla ollut aikaa eikä energiaa alkaa metsästämään uutta täydellistä farkkuparia käytettynä. Uudet ovat kivat ja hyvät, mutta eivät niin mahtavat kuin edeltäjänsä, autenttiset, poikien kokoa “145cm” olevat lasten farkut. Ne istuivat minulle paremmin kuin mitkään muut sovittamani housut. Olen paikannut nämä suosikkifarkkuni haaroista jo useamman kerran. Luottovaate kun on luottovaate ja sen elinikää haluaa jatkaa niin pitkälle kuin suinkin on mahdollista.  (Tässä muuten vinkki teille muille pientä ja todella lyhyttä mallia oleville kanssasisarille. Uffeissa ja Fidoissa kannattaa katsastaa aina lastenvaatteet, sillä poikien farkkurekistä löytää usein todella hyvin istuvia housuja!)

 

Tässä kuvassa monesti paikatut ultimate-lempparifarkut, jotka ovat jo siirtyneet farkkutaivaaseen, sekä eräältä ystävättäreltä lahjaksi saatu silkkinen kauluspaita. Se oli jäänyt hänelle pieneksi, ja hän toivoi, että paita saisi jatkaa elämäänsä minun käytössäni. Tunnustan tässä samalla kuuluvani siihen ihmisryhmään, joka mystisesti onnistuu sotkemaan valkoisen paitansa ennen kuin pääse aamulla edes ovesta ulos.

 

Rakastan vintagea ja second handia, mutta kirpparitrendilläkin on kääntöpuolensa. On toki hyvä, että kierrätetään käyttämättä jääneet vaatteet eteenpäin, mutta kiertoon päätyvien vaatteiden elinkaari on lyhentynyt entisestään. Kirppariryhmissä kaupataan vaatteita, jotka roikkuvat vielä täysihintaisina kauppojen rekeissä. Vaatteet päätyvät toiselle kierrokselleen, ennen kun ehtivät edes alennusmyyntiin. Poistuin itse kaikista nettikirppariryhmistä, sillä huomasin sen olevan todella koukuttavaa. Selailin ryhmiä vähän väliä, jos vaikka eteen tulisikin jotain kivaa jonka haluan. Aikaa ostopäätöksen tekemiseen on nanosekunti ennen kuin jono muodostuu ja suurin osa ostamistani vaatteista onkin ollut huteja, ja ne ovat nopeasti päätyneet takaisin samoihin ryhmiin pyörimään. Useat halpavaatteet ovat myös niin huonolaatuisia, että niitä on myös melkein mahdotonta hyödyntää uudelleen jälkikäteen. Ostamme enemmän vaatteita, koska niiden edelleenmyynti on niin helppoa. Kirppistely on kuin synninpäästo jatkuvalle kuluttamiselle. Siitä on kuitenkin usein ekoteko kaukana.

Vielä muutama vuosikymmen sitten vaatteita ei kulutettu samalla tavalla kertakäyttötavarana kuin nyt. Vaatteet valmistettiin paremmista materiaaleista ja kestämään käyttöä pidempään. Siksi meillä onkin kirppareilla tarjolla paljon vanhoja hyvälaatuisia vaatteita. Tämän päivän halpavaatteet eivät varmasti ole kuumaa kamaa vintagekirppiksillä kolmenkymmenen vuoden päästä. Ennen ei tunnettu “alennusmyyntimaratoneja”, “nettishoppailulla itsensä palkitsemista”, eikä “fashion week -ähkyjä”. Ostettiin laadukkaita ja lujaa tekoa olevia perusvaatteita, joiden käyttöikä oli huimasti pidempi. Niihin sitouduttiin pidemmäksi aikaa ja niistä pidettiin parempaa huolta. Yritän ostaa itselleni parempia vaatteita, jotka kestävät sesongista toiseen, ja joista käytössä tulee niitä kuuluisia luottovaatteita. Sellaisia, jotka pelastavat vaatekriisistä kerta toisensa jälkeen. Sellaisia, joihin ei kyllästy koskaan. Se voi olla muutaman euron kirppislöytö tai harkittu ja uutena ostettu vaate, mutta sen on oltava sellainen, josta on valmis pitämään huolta.

Kuvassa hetki sitten Tallinnan Humanasta ostamani upea käsintehty puuvillainen, pliseerattu frillahame. Sain joululahjaksi  isoäidiltäni  tämän  Aarikan vanhan korusetin, jonka hän on itse saanut lahjaksi kauan sitten. Se on edelleen ajankohtainen, vaikka onkin jo monta kymmentä vuotta vanha.

 

En ole itsekkään täydellinen, ja mitä tulee omiin kulutustottumuksiini, niin parannettavaa löytyy kyllä. Ostan ja omistan liikaa vaatteita, enkä meinaa saada vaatekaappini ovea kiinni. Essi tulee myöhemmin tällä viikolla kertomaan yrityksestään karsia vaatekaappinsa minimiin ja elämään vain muutamalla vaatekappaleella kesään asti. Itse en ikinä pystyisi elämään kapselivaatekaapin ideologian mukaisesti tai julistautumaan ostolakkoon tai saati pärjämään loppuelämääni vain muutaman vaatekaappin valitun peruspilarin turvin. Pukeutuminen on minulle tärkeä tapa ilmaista itseäni, eikä minusta minimalistia saisi tekemälläkään. Tavallaan ehkä vähän nautin vaatekriiseistä, sillä ne saavat minut katsomaan vaatekaappiani kerta toisensa jälkeen uusin silmin. Juuri silloin tulee keksittyä jonkin uusi tapa yhdistellä jo olemasssa olevia vaatteita tavalla, joka ei ole aiemmin tullut mieleeni. Olen kuitenkin päättänyt kuluttaa fiksummin ja ja ruotia omaa ostokäyttäytymistäni vielä nykyistä tarkemmin. Ja ennen kaikkea opetella olemaan haluamatta koko ajan jotain lisää.

Jatkossa haluaisinkin tehdä tänne enemmän juuri vaatehuoltoon liittyviä juttuja. Opastaa kaventamaan ja lyhentämään housuja, korjata kovassa käytössä olevia lemppareita ja fiksata niitä “melkein” täydellisiä kirpparilöytöjä. Ihan simppeleitä perusjuttuja, joita kuka tahansa osaa tehdä. Joten jos on jotain toiveita tai tiettyjä juttuja mielessä, niin kommentoikaa ihmeessä!

 

Edellinen Seuraava

Muita hyviä juttuja

3 kommenttia

  • Ida

    Ihana postaus! Ja koko blogi on niin kiva jatkakaa samaan malliin!

    6.3.2018 at 23:14 vastaa
  • Heidi

    Ihan mielettömän hyvä postaus! Samoja ajatuksia on pyörinyt omassa päässä, ja tuntuu että sormet ihan syyhyävät uusien muotivaatteiden shoppailua. Onneksi päässä on edes se pieni ääni, joka muistuttaa olemaan järkevä. Muutenkin tää koko blogi vaikuttaa juuri siltä, mitä olen itse ainakin kaivannut noiden kiiltokuva-luksusmuotiblogien tilalle.

    Ja pliis! Tällaiselle peukalo keskellä kämmentä- tyypille vaatteiden muokkaus ompeluohjeet tulisivat ehdottomasti tarpeeseen!

    7.3.2018 at 10:38 vastaa
    • minni

      Kiva kuulla, ettei ole ainoa joka pyrittelee näitä ajatuksia päässään. Itse asiassa heti tän julkaistuani pahin uusien vaatteiden himo hillitti (hetkellisesti ainakin). Ja joo, tutoriaaleja tulossa piakkoin!

      8.3.2018 at 11:23 vastaa

    Jätä meille kommentti