Lähtölaskenta

21.4.2018

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, paitsi mitä tulee reissaamiseen. Fiilistelemällä matkaa etukäteen saa tästä maagisesta reissuhuumasta nauttia vielä vähän pidempään. Ja jos me jotain Flooran päivässä osataan, niin fiilistellä ja hifistellä! Olemme Essin kanssa lähdössä Japaniin muutaman viikon päästä, ja tästä jos jostain ollaan oltu täpinöissämme. Essin aiemman matkakuumepostauksen voi lukea täältä. Jenit on vaihdettu, tuliaisviemiset ostettu, matkalaukun sisältö suunniteltu, lista must see -jutuista loputon ja astiakaappiin järjestelty jo tilaa sieltä ostettavalle keramiikalle.

 

 

Olen käynyt Japanissa aiemminkin pidemmällä reissulla ja se on ollut ehdottomasti elämäni paras matka. Asuin pidemmän aikaa osana erästä ihanaa perhettä ja pääsin nauttimaan heidän loputtomasta vieraanvaraisuudestaan. Matkasimme myös autolla pitkin Honshuu-saaren rannikkoa kolmen paikallisen eläkeläisikäisen naisen kanssa. Heräsimme aamullla varhain ja kolusimme läpi kaikki mahdolliset nähtävyydet ja must see -paikat ennätysvauhdilla. Löysin itseni paikoista, joihin en varmasti muuten olisi ikinä eksynyt. Rakastuin maahan perinpohjin. Japani on maa, jossa tehtävää ja nähtävää riittää niin paljon, ettei aika ikinä riitä kaiken tekemiseen. Eikä tule riittämään nytkään. Edellisestä on nyt kulunut jo muutama vuosi ja jo palan halusta päästä sinne takaisin. Haaveissani vielä asun tai opiskelen maassa joku kaunis päivä. En varsinaisesti ole mangan tai animen ystävä, vaan minua kiehtoo ihmiset, ruoka, kulttuuri, taide, käsityöperinteet ja muoti. Ja ennen kaikkea se mentaliteetti, jolla asioita siellä tehdään. Jos joku kansa osaa hifistellä, niin japanilaiset!

Sekä minä että Essi opiskelemme japanin kieltä ja hiraganat on (hatarasti) painettu mieleen.  Mitään sujuvaa japania kumpikaan ei puhu, mutta on aika hauskaa päästä testaamaan osaako kieltä käyttää yhtään tosielämän tilanteissa. Japanissa englantia puhutaan todella heikosti, joten kaikki kielitaito on plussaa. Kotiläksyt on siis tehty ja muutama muukin asiaan kuuluva kirja luettu matkakuumeen helpottamiseksi (taisi toimia juuri päinvastaiseen suuntaan kylläkin). Matkaajien yöpöydällä ovat maanneet ainakin seuraavat teokset:

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Liisa Karvinen: Riisiä tiskin alta

Minna Eväsoja: Melkein geisha ja Shoshin – aloittelijan mieli

Hector Garcia (Kirai) & Francesc Miralles: Ikigai, pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain

Murakamin tuotantoa on myös kahlattu läpi systemaattisesti ja lentolukemiseksi lähtee vihdoin suomeksi käännetty Sei Shonagonin Tyynynaluskirja, joka on yksi Japanin kirjallisuuden merkittävimpiä ja tunnetuimpia teoksia.

Tämän lisäksi on katsottu liuta elokuvia, ommeltu yukata jos toinenkin, opeteltu perinteistä japanilaista sashiko-kirjontaa sekä paistamaan hyvää tamagoyakia. Täällä on syöty useissa japanilaisissa ravintoloissa, selattu vanhat reissukuvat läpi ainakin sata kertaa ja sahattu jopa sohvapöydän jalat lyhyeksi. En keksi enää hirveästi muuta, mitä voisin reissukuumeeseeni keksiä.

 

Must see -listan lisäksi myös must eat -lista on pitkä. Japanilainen ruokakulttuuri kun on niin paljon muutakin kun pelkkää sushia ja ramenia. Viimeksi kun olin Japanissa söin vielä lihaa ja nautin kaikista eteeni tarjotuista herkuista hyvällä ruokahalulla. Mieleeni on jäänyt parhaiten nimenomaan perheen äidin tarjoamat ihan tavalliset illalliset. Olen aika näppärä käyttämään puikkoja, sillä syön niillä todella usein myös kotona jopa paistetut kananmunat. Kunnollisissa japanilaisissa syömäpuikoissa on terävä kärki ja puikkojen ote eroaa esimerkiksi kiinalaisesta tavasta pidellä puikkoja kädessä. Japanilainen ote on tarkka ja siksi puikkojen kärjet ovat puikoissa terävät. Tunnustan silti vähän jännittäneeni, kun minulle tarjoiltiin pieniä grillivastuksella kokonaisina kypsennettyjä jokikaloja, jotka täytyi itse perata ruodoista ja sisäelimistä pelkin puikoin. Onnistuin tässä kuitenkin oikein mallikkaasti ja herätin jopa ihmetystä kanssaruokailijoissani. Ainoa matkan aikana syömäni asia, josta en pitänyt, oli merisiili. Kiltisti kuitenkin pureskelin tuon kumisen hirvittävän makuisen möykyn ja sujautin huomaamattomasti toisen taskuuni. Kuitenkin esimerkiksi natto (fermentoidut limaiset soijapavut, joita Madventuressissakin kauhistellaan) oli mielestäni hyvää.

 

 

Nyt olen jo kolme vuotta ollut pääsääntöisesti kasvisyöjä, mitä nyt silloin tällöin vieraskoreana syönyt kalaa ja äyriäisiä. En lopettanut lihan syöntiä sen vuoksi, että se olisi minusta pahaa, vaan puhtaasti ekologisista syistä. Liha ei edelleenkään ällötä minua, vaikken sitä pitkään aikaa olekaan syönyt. Haluan saada reissusta kaiken irti ja syödä maassa maan tavalla, ja olenkin etukäteen pohtinut pitäisiköhän minun joustaa periaatteistani tuon muutaman viikon ajaksi. En usko lipsahtavani takaisin sekasyöjäksi kotiin palattuani. Tietysti tiedän, että elimistölle on varmasti aikamoinen shokki aloittaa lihansyönti yllättäen monen vuoden jälkeen. Pitänee aloittaa varovasti, eikä hyökätä suoraan yakiniku-ravintolaan.

 

 

Näissä kuvissa syömme Ainon kanssa japanilaisia gyoza-nyyttejä. Yleensä näiden täytteenä on porsasta ja ne paistetaan, mutta itse täytän nämä yleensä tofulla tai sienillä ja hyörytän nopeasti kypsiksi. Lihansyönnin lopetettuani olenkin yrittänyt tehdä lihattomia mukaelmia erilaisista japanilaisista ruoista. Minulla on ollut tapana kutsua ystäviä aina syntymäpäivänäni kylään isojen höyryävien bambukorien tai porisevien nabe- tai sukiyaki-patojen ääreen.

 

Toinen juttu, jolla olen jatkanut matkalarppia kevään aikana, on alla näkyvä japanilaisen Suntory-tislaamon Roku Gin -niminen gini, johon törmäsin Tukholman laivalla tovi sitten. En ole aiemmin nähnyt mitään Suntoryn tuotteita Suomessa myynnissä. Roku tarkoittaa numeroa kuusi ja ginin maku syntyy kuudesta Japanille tyypillisestä kasvista. Sakuran (eli kirsikkapuun) kukka ja sakuran lehti edustavat kevättä, sencha-tee ja gyokuro-tee kesää, sansho-pippuri syksyä ja yuzu-hedelmän kuori talvea. Oikein valmistettuna tämä gin&tonic tarjoillaan jäiden, laadukkaan tonic-veden ja kuuden ohueksi leikattujen inkivääritikkujen kanssa. Jokainen tikku edustaa ja korostaa näitä kuutta erilaista makua. Ja tätä juuri tarkoitan, mitä hifistelyä! Ihanaa! Tämä sama ajattelu jatkuu pullon ulkoasussa, se on kuusikulmion muotoinen ja etiketti on printattu oikealle washi-paperille. Kampai!

 

 

Essi on tämänkin matkan tiimoilla toiminut mallikkaasti matkanjohtajana ja löytänyt meille ihan supertäydellisiä, pelkillä Mujin tavaroilla sisustettuja Airbnb-asuntoja kattoterasseineen. Loppukevennyksenä tunnustan, että minä taas latasin itselleni Tinder Plussan, jotta pääsen jo etukäteen swaippailemaan meille matkaseuraa Japanista. Karaoken laulaminen kun on hauskempaa mitä enemmän mikin varressa on kailottajia. Tulette varmasti saamaan tästä reissusta postauksen jos toisenkin!

 

 

 

Edellinen Seuraava

4 kommenttia

  • Smagardi

    Nyt kyllä heräsi suunnaton kiinnostus tuota giniä kohtaan. Pitänee laittaa google laulamaan, Alkon toivomuslista käyntiin ja kyselyt matkaan, josko joku olisi Tukholmaan suuntaamassa lähiaikoina. Kesäni voisi kaivata juuri tuota giniä Napuen rinnalle.

    22.4.2018 at 10:31 vastaa
    • minni

      Tämä oli taxfreen valikoimissakin uutuutena, eikä hyllyssä ollut kuin muutama pullo jäljellä. Kiinnostaa siis monia muitakin! Hintaa pullolla taisi olla hieman alle kolmekymppiä.

      23.4.2018 at 11:56 vastaa
  • Liisa

    Hei wauwauwau, miten pääsit noihin home stay-järjestelmiin? Kuulostaa ihanalta tavalta matkustaa!

    24.4.2018 at 17:15 vastaa
    • minni

      Olin silloin reissaamassa mun entisen poikaystävän kanssa, joka on ollut Japanissa vaihdossa. Asuimme hänen hostperheensä luona, johon hän pitää edelleen tiiviisti yhteyttä.

      24.4.2018 at 23:07 vastaa

    Jätä meille kommentti