Kaamoskamppailuja

14.11.2018

Olisikohan se viimein aika herätellä Flooran päivä pitkäksi venyneiltä päikkäreiltä? Blogi on viettänyt hiljaiseloa nyt jo muutaman kuukauden, emmekä mekään oikein tiedä miksi. Olemme Ainon ja Minnin kanssa puhuneet paljon siitä, miten tuntuu, ettei aikaa tai energiaa tai inspiraatiota ole vain ollut. Mutta koemme myös, ettei meidän tarvitse sen enempää radiohiljaisuuttamme myöskään perustella tai selitellä, onhan tämä rakas saitti meille ennen kaikkea vain harrastus, ja välillä harrastuksista on pidettävä taukoa.

Kiitos kuitenkin kaikille huolestuneille kyselijöille, on ollut erittäin sydäntä lämmittävää huomata, että poissaolomme on noteerattu ja että juttujamme on kaivattu. En tee tässä mitään lupauksia tulevasta, mutta hommasta on nyt selvästi parempi fiilis kuin pitkään aikaan.

 

 

Hyvää fiilistä olen pohtinut viime aikoina paljon. Kuulin äskettäin ystävältäni, että Helsingissä on paistanut aurinko tämän marraskuun aikana kokonaiset viisi tuntia ja olo alkaa todellakin olla sen mukainen. Olin viimekin talvena aivan kaamoksen uhri. Jälkikäteen tuntuu puoliksi huvittavalta, että melkein puoli vuotta kului pimeässä haahuillen, ja siksi päätin nyt hyvissä ajoin varautua uuteen talveen. Minulla kun ei olisi nyt koulun, töiden tai ylipäätään elämän suhteen varaa käydä kuukausikaupalla puoliteholla.

Ensimmäiseksi päätin hankkia salikortin ja lisätä ainakin yhden urheilukerran viikossa. En todellakaan ole mikään sali-ihminen, ajatuskin saa mut vähän huokailemaan turhautumisesta, mutta liikunnan hyötyjä (etenkään kaamosaikaan) ei tule vähäksyä. Olen nyt reilu kuukauden ajan pakottanut itseni puntille, ja yllätyksekseni se on joka kerta vähän helpompaa, mikä on tietenkin tosi lohdullista. Tykkään käydä salilla esimerkiksi myöhään perjantai- tai lauantai-iltaisin, jolloin meininki on usein kivan rauhallinen. Olen myös aloittanut kuuntelemaan jumppailun ohessa Potterless-podcastia. Podcastissa 25-vuotias Mike Schubert lukee ensi kertaa Harry Potter-kirjoja ja keskustelee niistä sitten eri vieraiden kanssa. Potterlessin jaksot kestävät sopivasti vajaan tunnin ja ovat just sopivan kevyttä taustahöpinää. Suosittelen lämpimästi! Sekä salia että podcastia.

 

 

Pimeyden ja synkkyyden lisäksi mua stressaa usein (tosin ihan ympäri vuoden) ruokaostokset ja terveellisesti syöminen. Päätettiin kotona kokeilla semmosta, että käydään vaan kerran viikossa ruokakaupassa ja ostetaan koko viikolle kerralla ruokaa. Tällainen systeemi vaatii tietty sen, että pitää etukäteen päättää, mitä aikoo viikon aikana syödä ja millä aikataululla, mutta näin muutaman viikon kokeilun perusteella tää on ihan todella hyvä ja toimiva asia. Rahaa menee hulluna vähemmän, kuin jos kävis joka päivä nälkäsenä kaupassa pyörimässä ja miettimässä vaan seuraavaa ateriaa. Kaikkia herkkujakin tulee syötyä tosi paljon vähemmän! Niiden vähentäminen on ollut mun tavote jo pitkään, mutta oikeastaan tää on toistaiseksi ollut ainoa toimiva keino, sillä jos pystyy sillä yhdellä kauppareissulla hillitsemään itsensä, niin loppuviikosta kaapeissa ei ookaan mitään ahmittavaa. Ja harvemmin sitä tulee kauppaan lähdettyä vaan karkin tai muun takia, joten muillekin sokerihiirille tää toimii ihan varmasti.

Hyvien ruokaostosten lisäksi ollaan tehty myös muita kaamosta helpottavia hankintoja. Ostettiin suomalaisen Innoluxin kirkasvalolamppu, jonka edessä oon nyt tunnollisesti kohta viikon ajan istuskellut. Jo puoli tuntia kirkasvaloa päivässä pitäis auttaa pahimpiin oireisiin, joten innolla odottelen tämän tuloksia. Yhden viikon perusteella on vielä vaikea arvioida lampun toimivuutta, mutta ainakin aamuisin on aika vaikea nukkua pommiin, kun 10 000 luksia posottaa suoraan verkkokalvoille.

 

 

Jo aikaisempina vuosina olen todistanut toimiviksi myös muutaman muun keinon kaamosmasennuksen lievittämiseen. Helpoin yksittäinen asia on d-vitamiinilisä, sitä saa ihan jokaisesta ruokakaupasta ja apteekista ja on siten ihan todella matalan kynnyksen apu. Toisekseen olen varannut tammikuulle matkan Köpikseen. Jos olisin sairaan rikas ja joutilainen, niin viettäisin koko loka-maaliskuun jossain matkoilla, mutta jos semmoiseen ei todellakaan ole aikaa tai varaa, niin koen tosi motivoivaksi edes pienen irtioton. Helpottaa vähän tätä loskassa rämpimistä, kun tietää, että pääsee muutaman kuukauden päästä edes hetkeksi unille hotellisänkyyn ja lempikaupunkiinsa käppäilemään.

Niin ja hei jos talvi (tai mikä vaan vuodenaika) tuntuu oikeasti hirveältä kuralta ja mahdottomalta, niin on todella ok myös hakea oikeaa apua. Tästä(kään) ei tarvitse koittaa selviytyä monivitamiinitableteilla, jos siltä tuntuu. Terveydenhuollon ammattilaiset ihan oikeasti on tätä varten olemassa, joten rohkeasti soittoa vaan, jos tuntuu liian voimattomalta. Itse turvauduin tähän viime talvena ja kävin noin kerran kuussa puhumassa terkkarin ja psykologin kanssa aiheesta, enkä voi korostaa, kuinka valtava apu siitä mulle itselle oli.

Loppuun toivotan ihan sairaasti tsemppiä ja voimia kaikille! Nyt vaan kynttilät ja kirkasvalot palamaan ja viikoittaisia pikkujouluja sopimaan. We can do this!

Edellinen Seuraava

6 kommenttia

  • Pinu

    Aivan ihana teksti!! Tsempit ruudun toiselle puolelle myös 😘

    14.11.2018 at 15:46 vastaa
    • essi

      Pus!! Ja kiitos.
      -Essi

      14.11.2018 at 15:48 vastaa
  • Sanna

    Kiva, kun ootte palanneet! Tsemppiä kaamosahdistuksen nujertamiseen, kohta on joulu, ja ainakin kynttilänvaloa ja jouluvalaistuksia on tarjolla, minua ne ainakin auttavat.

    On muuten hienoa, että puhutte myös ankeista asioista, se voi auttaa jotakuta, joka kamppailee samanlaisten juttujen kanssa.

    15.11.2018 at 13:26 vastaa
    • essi

      Sanna!!❤️
      Kiitos, joulu toki auttaa aina vähän, varsinkin kun on tämmönen joululover niin voi hyvillä mielin ihan useemman kuukauden fiilistellä. Meistäkin on tosi tärkeetä puhua kaikenlaisista aiheista! Elämä kun harvoin on vaan hauskaa ja ihanaa, niin olis hassua jos blogissa olis niin.
      -Essi

      16.11.2018 at 13:46 vastaa
  • Hepa

    Voisko tulla juttua siitä kokeilusta, miten elää mahd vähällä vaatekerralla? Joko kokeilu on loppusuoralla? 🙂 Olitko se sinä Essi, joka siitä kirjoitit?

    Tämä kaamoksesta selviäminen on tärkeä aihe. Olen myös kiinnittänyt siihen huomiota, ja tänä vuonna koen, että fiilistely/kotoilu/hyggeily auttaa. Teillä on jokaisella ihania kuvia kodeistanne. Niitä voisi olla enemmänkin. Tunnelmallinen koti ja kynttilät on hyvää lääkettä pimeään. <3

    1.12.2018 at 12:49 vastaa
    • essi

      Moi! Kokeilu on tosiaan jo ohi ja tässä paraikaa koitan jäsennellä ajatuksiani siitä. Mutta tosiaan juttu on tulossa!
      Ja kiitos paljon kommentista, näitä on aina ihana lukea!! Luvataan kuvata kotejamme vieläkin enemmän, haha. Tsemppiä pimeyteen! x
      -Essi

      9.12.2018 at 19:29 vastaa

    Jätä meille kommentti