Juhannustaiat

22.6.2018

Minni:

Tänä(kään) juhannuksena en pääse poistumaan Helsingistä, vaikka kuinka haluaisinkin. Unelmissani palaan lapsuuden kesiin ja noihin juhannuksiin, joita vietimme lapsuuden kodissani järven rannalla Kajaanissa. Oli iso kokko, muurinpohjalettuja ja kaiken maailman juhannustaiat. En oikein ole kansanjuhlien ystävä, sillä minulla on tapana kasata kauheasti odotuksia ja sitten petynkin, jos kaikki ei olekaan yhtä täydellistä kuin kuvitelmissani. Yritän tietoisesti päästä tästä tavasta eroon ja oppia heittäytymään ja olemaan stressaamatta.

 

Pakenen kaupungin hälinää Marjaniemen siirtolapuutarhaan, jossa asustan juhannuksen yli mökkivahtina. Ajattelin viettää perjantain ihan itsekseni, puhelin suljettuna ja kirja kainalossa. Sain kutsun useampiin juhannusjuhliin, mutta tällä hetkellä rentoutuminen houkuttelee krapulaa enemmän. Jottei nyt ihan liian rauhalliseksi menisi, päätin pitää lauantaina puutarhajuhlat ja kutsua ystäviäni kylään. Vanhoja lapsuusmuistoja verestääkseni aion myös valmistaa vieraille juhannusjuustoa (makiajuustoa), jota meillä lapsena valmistettiin aina juhannuksena.  Ei ehkä mikään seksikkäin herkku, mutta ah niin hyvää. Seitsemän kukkaa tyynyn alle on myös must, sillä vaikka täällä lupailinkin kesäheiloja ilmaantuvan jonoksi asti juhannukseen mennessä, ei yhtään kandidaattia ole vielä ilmaantunut. Vilaus seuraavasta treffikumppanistakin riittää.

Päällä: luottocashmereneule (how sad)

Lasissa: belliniä (bonne aprikoosisosetta ja kuivaa kuoharia, avot!)

Kajareissa: J. Karjalaisen ylläripyllärinä ilmestynyt “Tule kesäyö” -sinkku <33<33<33

 

 

 

Aino:

Olen kuunnellut paljon erästä podcastia työmatkoilla. Heillä on juuri meneillään kuukauden koe – the great outdoors , jossa he pyrkivät viettämään joka päivä hetken luonnossa. Se voi olla viisi minuuttia tai kaksi tuntia. Podcast-sarjassa he raportoivat muutoksista, joita se on tuonut ja tutkimuksista aiheesta. Kannattaa availla linkkejä tutkimuksiin, artikkeleihin ja muuhun kiinnostavaan podcastin sivulla. On ihanaa kuulla, kuinka podcastissa viitataan suomalaisiin tutkimuksiin. Sivuilla myös lista pienistä asioista, joita voi kokea ja tehdä luonnossa.

Fakta on, että mökillä nukuttaa paremmin kuin kotona. Osaksi se johtuu täydestä hiljaisuudesta ja pimeydestä. Mutta luonnossa oleminen saa meidät oikeasti nukkumaan myös paremmin. On uskomatonta, kuinka suuri merkitys luonnossa ololla on ihmiselle. Se mm. laskee stressitasoja, saa meidät itsevarmemmiksi, rauhallisemmiksi ja luovemmiksi. Mietin välillä miten suuri bisnes hyvinvointi on ja mistä ihmiset maksavatkaan rentoutuakseen ja nukkuakseen hyvin. Oikeasti ilmainen ratkaisu saattaisi löytyä vain löytämällä yhteys takaisin luontoon. On hassua, että tuomme kasveja ja eläimiä sisälle kotiimme päästäksemme lähemmäs luontoa, muttemme tunnista oikeaa tarvetta.

Olen juuri muuttanut Helsingin keskusta alueelta Itä-Helsinkiin ja täällä on paljon helpompi päästä hetkeksi puiden suojaan. Jokapäiväinen reittini metrolle kulkee pienen metsäkaistaleen läpi. Olen aina kokenut tarvetta päästä luontoon, mutta se korostui asuttuani noin neljä, viisi vuotta helsingissä. Nyt tunnistan sen olevan pakollinen asia mielenterveydelleni.

Useat lähteävät juhannuksena mökille tai muualle pois kaupungista. Ihmiset ovat helpottuneita ja kokevat olevansa fyysisesti sekä henkisesti kaukana arjesta. Se onkin helppoa luonnossa. On oiva aika tehdä pieniä muutoksia jokapäiväiseen elämään. Kävele puiston läpi, seuraa sadetta tai kukkien puhkeamista ja kuolemista. Jos olet juhannuksena veden äärellä, ui pitkä lenkki. Pidempi kuin uskallat. Jos olet saunan lähellä, mene metsään ja etsi rauduskoivu. Tee itsellesi vasta/vihta, johon ohjeet myöhemmin tänään Flooran Päivän Instagram-storiesissa.

Olen matkalla Pohjois-Karjalaan mökille. Matkalla pysähdyttiin kotikaupungissani Mikkelissä ja uitiin lammessa, jossa polskin ainakin puolet lapsuuteni kesistä. Seuraavaksi reitillä on entinen kesätyöpaikkani englantilainen teehuone Wehmaan kartanossa Juvalla ja muikut Savonlinnan satamassa.

Päällä: Marimekon raitapyjama ja heinähattu

Lasissa: kaljaa

Kajareissa: Yle Radio Pohjois-Karjala

 

 

Essi:

Toisin kuin Ainolla ja Minnillä, meillä ei ole ollut perheessämme ikinä oikein tapana juhlia juhannusta mitenkään erikoisesti. Emme ole ikinä omistaneet kesämökkiä tai juurikaan menneet juhannuksena minnekään, korkeintaan Kellokosken joelle katsomaan kokkoa ja syömään metrilakua. Siksi varmaan juhannus ei ole itselleni mitenkään megatärkeä juhlapäivä (toisin kuin esim. joulu, jota fiilistelen täysiä jo lokakuusta lähtien), enkä usein teekään keskikesälle mitään sen suurempia suunnitelmia. Mulla on ollut juhannuksesta vähän samat fiilikset kuin Minnillä. Vähän uudenvuoden tapaan kaikilla on aina tapana hössöttää ja stressata juhlapäivästä ja se tarttuu helposti. Viimeiset viisi juhannusta olenkin suosiolla ollut töissä, sillä juhannusviikonlopun palkalla lähtee helposti ainakin viikoksi matkalle myöhemmin kesällä.

Tänä vuonna upgreidasimme parhaimpien kavereideni kanssa Helsinki-juhannuksen Espoo-juhannukseksi ja lähdemme porukalla ystäväni vanhempien kotitalolle grillaamaan, pelaamaan kirjastosta lainattua mölkkyä ja saunomaan. Olen luvannut järjestää kavereilleni pienimuotoisen seppele-workshopin ja olen koko viikon raahannut kaupungilta kimppu kerrallaan kukkia kotiini. Kaverijuhannus Espoossa on mielestäni erittäin hyvä kaupunkijuhannuksen muoto: ei tarvitse meikata, laittautua tai olla kauhean sosiaalinen, mutta pääsee silti omaan sänkyyn yöksi.

Päällä: Rukan valkoinen sadetakki

Lasissa: (vähän yllättäen skumpan sijaan) roseeta

Kajareissa: Chromeon uudet ja vanhat biisit

 

 

Ihanaa juhannusta kaikille, nähdään taas ensi viikolla!

Jaa:
Edellinen Seuraava

Muita hyviä juttuja

Jätä meille kommentti