Maata pitkin matkalle

5.4.2019

Kuten tässä varmaan on jo moneen otteeseen käynyt ilmi, olen matkasuunnittelussa ja -fiilistelyssä lähestulkoon ammattilainen. Mulle lomien suunnitteleminen on ihan supertärkeä osa koko juttua, sillä siten lomasta saa irti jo kuukausia (joissain tapauksissa vuosia) ennen itse matkaa. Mulle suunnittelu ja etukäteisfiilistely on ehdottomasti puoli ruokaa ja joskus enemmänkin: useammin kuin kerran on käynyt niin, että hetkittäin olen tykännyt suunnitelmien hiomisesta vielä itse lomaakin enemmän. Sairasta tai ei, olen taas käyttänyt viimeiset muutama kuukautta seuraavan kesän lomamatkamme kasaamiseen. Tässä matkassa onkin ollut ihanasti kaikennäköistä pikkutarkkaa säädettävää ja aikataulutettavaa, sillä lähdemme kesäkuussa poju-ydeni (lempitermi, Jodelista opittu) Tomin kanssa interrailille.

Minulle tämä ei ole ollenkaan ensimmäinen interrail-matka, sillä seitsemän vuotta sitten, juuri 18 täyttäneinä teineinä, lähdimme ystäväni Rosan kanssa reilaamaan. Viittaan tähän matkaan jatkossa nimellä rymyreili. Rymyreili tarkoitti kuutta viikkoa junailua ympäri läntistä Eurooppaa, hirveitä hostelleja, hirveitä halpoja viinejä ja etenkin loppumatkasta ihan todella levottomia juttuja. Muut lähtivät Balille etsimään itseään, itse opin ikuisuuden kestävässä Bryssel-Lontoo-yöbussissa halvimmilla kahden punnan istumapaikoilla muun muassa sen, etten luultavasti lähde enää toiselle rymyreilille. Älkääkä ymmärtäkö väärin, rymyreili oli aivan ihanaa aikaa ja matkana yksi niistä, joita tulen muistelemaan varmaan koko elämäni. Mutta oli se kyllä ihan tosi raskas matka, näin vanhemmiten pelkkä ajatus siitä saa närästämään ja verenpaineet nousemaan.

 

 

Ensi kesän reilimme onkin siis aikuisreili tai oikeestaan ihan rehellisesti sanottuna eläkeläisreili. Aikuisreilin mentaliteettiin ja meininkiin kuuluu olennaisesti muutama tärkeä juttu: ei hostelleja, ei yöbusseja tai muita epämukavia matkustusvälineitä, ei rinkkoja eikä etenkään rymyämistä. Tarkoitus on matkata muutamaan tarkasti valittuun kaupunkiin, asua kivasti ja syödä hyvin. Pötkötellä ja käppäillä. Käydä museoissa ja viinitiloilla ja lukea ainakin kuus kirjaa.

Reilaaminen tai junalla matkustaminen, tai ainakin niiden suunnitteleminen, on toistaiseksi ollut ihan tosi käypä vaihtoehto lentomatkailulle. Toki tällainen matkustus vaatii vähän enemmän etukäteen skarppaamista, mutta ajattelin tässä vähän tiivistää olennaisimpia asioita, jotka olen oppinut suunnitellessani, ja joita voin suositella muille reilille haikailijoille. Kaikki mun tiivistämäni info ja tuhat muuta hyödyllistä juttua löytyy interrail.eu-sivustolta, jossa on myös aivan upea online-aikataulu kaikille Euroopan junille (ihanaa järjestelmällisyyttä!). Se on tosi hyvä työkalu myös esimerkiksi matka-aikojen hahmottamiseen. Itsellekin vasta sen käyttämisen myötä konkretisoitui se, että kahden viikon matkalla ei pysty kiertämään koko mannerta tai päästä mukavasti Välimerelle ja takaisin. Sivulta löytyi myös muita hyviä vinkkejä, joiden avulla mekin saatiin päätettyä omat etappimme. Infosivujen lisäksi käytän suunnitteluun ja fiilistelyyn yleensä fyysisiä matkaoppaita (lempparit löytyy yleensä Mondolta, Monoclelta ja Tripsteriltä), matkalehtien verkkojulkaisuja (mm. Condé Nast ja Jetsetter ovat ihan parhaita), Instagramin lokaatiota, hashtageja ja tiettyjen maiden tai kaupunkien esittelyyn erikoistuneita visit-tilejä, Airbnb:tä ja kavereiden kertomuksia.

 

 

No mutta ensinnäkin, Interrail-liput saa nuorisohintaan aina 27-vuotiaaksi asti, mikä on todella jees. Lippusia on jonkun verran erilaisia, itselle paras määrittyy sillä, kuinka kauan reissussa on tarkotus olla ja kuinka monena päivänä tahtoo istua junassa. Meillä on tarkoituksena ostaa 7pv/1kk-lippu, jossa saa seitsemänä vapaavalintaisena päivänä kuukauden sisällä junailla. Se riittää meille hyvin. Hintaa tämmösellä lipulla on n. 250 euroa, mikä on mielestäni jo ihan kilpailukykyinen, kun miettii vaikkapa Etelä-Euroopan lentolippujen hintaa. Tämä meidän reilihän ei luultavasti tule loppupeleissä lentomatkailua halvemmaksi ollenkaan, mutta meillä on ainakin taustalla olleet muut motiivit, kuin matkan hinta. Lentämistä on ilmastosyistä pakko vähentää ihan tosi dramaattisesti, ja haluttiinkin muun muassa siks lähteä kokeilemaan, millanen matka maata pitkin on mahdollisuus toteuttaa.

Toiseksi täytyy muistaa, ettei reililippu yksin riitä välttämättä matkustamiseen. Lähes kaikkiin kansainvälisiin juniin sekä pikajuniin on tehtävä etukäteen paikkavaraus, joka kustantaa reitistä riippuen jotain 3 ja 25 euron väliltä. Yöjunat eivät kuulu reilipassiin, mutta niitä kannattaa myös harkita, sillä passilla saa usein hyvän alen matkoista. Paikkavaraukset täytyy tehdä etukäteen joko netissä tai VR:n palvelupisteellä. Rymyreilille lähtiessä tehtiin varmuudeksi kaikki VR:n pisteellä henkilökunnan kanssa, tällä kertaa uskallan ehkä tehdä varaukset verkossa.

Reittiä kannattaa ex tempore-matkailjankin suunnitella etukäteen ainakin jonkun verran. Eri lipputyypit sallii vähän eri määrän improvisointia. Kuukauden reilipassilla saa matkustaa niin paljon kuin sielu sietää, joten silloin on sama päättää vaikka vasta matkalla seuraava kohde. 7pv/1kk-lipulla spontaanit kiertoreitit jäävät ehkä vähemmälle, mutta tämäkin on tietty käyttäjästä kiinni.

Reitin väljyydestä riippuen kannattaa miettiä majoitusten etukäteen varaamista. Itse olin jo rymyreilin aikana sen verran suunnitelmallinen oma itseni, että varasin etukäteen suurimman osan majoituksista. Majapaikan etsiminen voi toki joillain olla osa reissun jännitystä, mutta omalla kohdallani vain puhtaasti epämukavaa. Ja kannattaa toki pitää myös mielessä, että koko kesä on tosi suosittua lomailuaikaa Euroopassa, ja että etenkin viikonloppuisin voi olla tosi vaikeaa löytää kivaa tai edes siedettävää yösijaa. Voi olla, että se olen vain mä, mutta mulla (ainakin näin jälkikäteen mietittynä) vähiten lemppareiksi kaupungeiksi rymyreilillä jäivät ne, joissa piti ensin haahuilla mahdollisesti tuntikaupalla ennen kuin pääsi painavasta rinkasta eroon. No thanks.

 

 

Matkasuunnitelmamme on tällä hetkellä noin viisisivuinen Word-dokumentti (miksei koulujutut synny tällä innolla?), josta käy ilmi muun muassa matkapäivät, aikataulut, hinnat, varattavat asiat, majoitukset ja kaupunkikohtaiset vinkit.  Suunnitelmamme on melkolailla jo lukkoon lyöty, sillä olemme varanneet majoitukset jo lähes kaikista kaupungeista. Melkein kaikkialla olemme yötä Airbnb-kämpissä, ainoastaan Luganosta ja Grännasta olemme varanneet hotellin. Reittimme näyttää siis seuraavalta: Helsinki – Köpis – Basel – Lugano – Verona – Gränna – Helsinki.

Suomen ja Ruotsin väliset matkat kuljemme laivalla (ekaa kertaa varmaan ikinä ikkunallisessa hytissä), ja ensimmäinen kaupunkikohteemme on Köpis. Köpsä on meille ihan tosi rakas kaupunki ja vaikka olimmekin siellä viimeksi tammikuussa, niin odotan kyllä tosi innolla tätä pysähdystä. Uskallan väittää, että Kesäköpis on ehkä Kesähesaakin parempi paikka. Köpiksessä on kohteena tietty sekin hyvä puolensa, että tunnemme kaupungin nyt jo enemmän kuin hyvin, eikä aikaa mene minkäänlaiseen palloiluun, kun voi pyöräillä suoraan lempipaikkoihin kauheasti muita miettimättä. Oon muuten aikasemmin tehnyt postauksen mun lempijutuista Köpiksessä. Vinkit pitävät edelleen paikkansa, joten jos kiinnostaa, niin jutun löydät tästä.

Köpiksestä Sveitsin Baseliin menemme yöjunalla, jossa meillä oma kompakti hytti. Sveitsissä tai Baselissa en olekaan aikaisemmin käynyt, mutta kaupunki vaikutti sellaiselta hyvältä Köpis-Amsterdam-you know-hybridiltä, jossa on hyviä ruokapaikkoja, tyylikkäitä museoita, lyhyet välimatkat ja kanavia keskellä kaupunkia. Luin yhdestä opaskirjasta, että paikalliset ovat aktiivisia pulikoimaan kaupungin läpi virtaavassa Reinissä, ja että kesäaikaan joen varret täyttyvät erinäisistä uimaloista ja terdeistä. Pelkään, että sana ihana kokee nyt tässä tekstissä pienen inflaation, mutta ei tässä nyt voi mitään muutakaan todeta. Niin ihanaa oikeesti!

 

 

Basel – Lugano-välille olemme varanneet paikat Bernina Express-nimisestä junasta, joka puksuttaa Alppien läpi Unescon maailmanperintöreittiä. Junassa on lasinen katto, jotta maisemat pääsevät varppina oikeuksiinsa. Tämä reitti kuuluu reilipassiin ja suosittelen tsekkaamaan sivuilta muutkin maisemareitit! Niitä näkyi olevan esimerkiksi ihan vaan Sveitsissä useampi.

Seuraava kohteemme Lugano on Etelä-Sveitsissä sijaitseva järvenrantakaupunki, joka kuulemma vetää helposti vertoja naapurimaan Comolle ja Gardalle. En ole kauheasti kuullut kaupungista mitään ennen, mutta se sattui olemaan reitillämme sopivassa kohdassa, joten päätimme, että pysähdymme siellä. Paikka on kuulemma hengeltään melko italialainen ja mäkisen maastonsa ansiosta kaupungissa pääsee kulkemaan funikulaareilla, mikä kuulostaa ihan sairaan hauskalta. Lugano on myös kuulemma monien kansainvälisten megapankkiirien suosiossa, joten odotan innolla pääseväni vähän vakoilemaan ökyrikkaiden pousailua.

Luganosta on tosi lyhyt matka Veronaan, joka on tietenkin Julian ja Romeon kotikaupunki eli siis original rakkauden kaupunki. En ole tehnyt (vielä) mihinkään kaupunkiin sen kummempaa päiväkohtaista aikataulua, sillä jotain on mustakin ihan kiva päättää vasta paikan päällä fiilingin mukaan. Veronasta haluaisin kuitenkin tehdä päiväretken Venetsiaan, joka ei muuten esimerkiksi hintojensa puolesta houkuttele, mutta joka olisi tosi hienoa nähdä. Lisäksi löysin Airbnb:stä ihan täydellisen päiväretken Veronan pohjoispuolella sijaitseville vuorille, jotka ovat prosecco-skumpan syntysijat. Jos koko matkalta pitäisi valita jokin yksittäinen asia, josta olen eniten innoissani, niin se olisi kyllä varmaan tämä. Silläkin uhalla, että kuulostan taas kerran joltain keskiluokkaisen eläkeläisen karikatyyriltä.

 

 

Matka takaisin pohjoiseen taittuu samalla yöjunalla kuin tullessakin. Yöjunat ovat oikeastaan ainoa keino keretä näin etelään, jos aikaa on vain kaksi viikkoa. Muuten homma menee enemmän tai vähemmän vain junassa kököttämiseksi, eikä se tietenkään ole pointti.

Viimeinen kohteemme on Ruotsin Gränna. Keski-Euroopan semimetropolien jälkeen tämä kuulostaa ehkä vähän randomilta, mutta selittyy sillä, että ruotsalainen host-siskoni menee siellä naimisiin juuri tuolloin. Pysähdymme kotimatkalla siis vielä hetkeksi bailaamaan, ennen kuin palaamme Tukholman (ja Turun!) kautta kotiin.

Koko matkaan käytämme siis reilut kaksi viikkoa ja hintaa koko eläkeläismatkalle tulee varmaan reilu tuhat euroa. Se kuulostaa ehkä paljolta, ja halvemmallakin varmasti pääsee, jos päättää kohteekseen muutkin kuin maailman kalleimmat maat, tai jos ei ole pakottavaa tarvetta päästä kaiken maailman prosecco-retkille. Mutta hei kukin tyylillään. Uskon vahvasti, että tällaisesta matkanteosta saa enemmän irti, kuin jos lentäisi suoraan kohteeseen ja pysyisi siellä kaksi viikkoa. Joten rymyten tai ei, suosittelen junamatkailua ihan täysiä.

 

 

Hyödyllisiä linkkejä:

Facebookin Maata pitkin matkustavat-ryhmä

Virallinen Interrail-sivusto

VR:n Interrail-sivut

Jaa:
Edellinen

Muita hyviä juttuja

Jätä meille kommentti