Hitaat ja nopeat kesäluettavat

19.6.2018

Olen ensimmäistä kertaa about ikinä kesällä osa-aikatöissä, mikä on ihanaa. Aikaisemmat kesät ovat menneet enemmän tai vähemmän euronkuvat silmissä, mutta vihdoin osaan arvostaa myös sitä, että kerkeän oikeasti tekemään jotain. Lukeminen kiinnostaa aina ja hyvät kirjavinkit ovat tervetulleita, siksi päätin laittaa hetkeksi hyvän kiertämään ja suositella omia vanhoja ja uudempia suosikkeja. Mukaan pääsi myös muutama lyhyempi juttu, jos aika tai ihan vaan keskittymiskyky on kortilla. Tässä siis nopeasti omat kesäsuosikkini, olkaapa hyvät:

 

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Ah, oma klassikkolempparini, jota olen koko kirjakerhomme olemassaolon ajan koittanut kaikille tuloksetta tyrkyttää. Luin kirjan ensin lukiossa pakotettuna ja sen jälkeen olen tehnyt niin ainakin kahdesti ihan vapaaehtoisesti. Kirja olisi ehkä maagista realismia, mikä ei genrenä ole ehkä se seksikkäin, mutta ei anneta sen haitata. Kirjassa seurataan kolmea tarinaa, yhdessä niistä Saatana saapuu taikurin muodossa seurueineen 1930-luvun Moskovaan ja pistää kaupungin kerralla sekaisin. Toinen tarina seuraa Pontius Pilatusta ja Jeesusta Jerusalemissa ja kolmas tarina keskittyy Mestari-nimisen kirjailijan ja hänen rakkaansa Margaritan tarinaan.

Saatana saapuu Moskovaan on hullu, hauska ja absurdi ja lentämään oppiva ja noidaksi muuttuva Margarita on yksi suurimpia fiktiivisiä idoleitani. Käsittämättömistä tapahtumista ja fantasiaelementeistä huolimatta teos ei ole mikään bulkkifantasia, vaan hengästyttävän upea satiiri, joka onnistuu samaan aikaan olemaan sekä jäätävän fiksu että aivan sekopää. Tämä oma versioni kirjasta on vain tällainen vähän surullinen pokkari. Tahtoisin joskus vielä löytää jostakin antikvariaatista upean kovakantisen version.

 

 

André Aciman: Call Me By Your Name

Yllättyneitä? Ei varmaan. Erittäin lyhyesti sanottuna tarina kertoo 17-vuotiaan Elion ja hänen perheensä luona kesän asuvan tohtorikoulutettavan Oliverin riipaisevan rakkaustarinan 1980-luvun Italiassa (mikä täydellinen miljöö btw). Tämän kevään ja kesän megahittielokuva perustuu siis samannimiseen kirjaan, joka on pakahduttavaa leffaa vielä aavistuksen ihanampi, sillä siinä missä elokuva keskittyy enemmän dialogiin, päästään kirjassa syvemmälle hahmojen sielunmaisemaan. Vähän meinaa tunteisiin mennä tämän kuvaileminen, mutta yritetään. Kirjassa tapahtuu lähestulkoon samat jutut kuin leffassakin, mutta kirjan tarina jatkuu vielä senkin jälkeen, mihin elokuva jää. Ja juuri tämä loppu on mielestäni ehkä kirjan parasta antia. Kirja onnistuu kuvailemaan elämää mullistavan rakkauden ja nuoruuden jotenkin todella sydäntäsärkevän todellisesti. Kirjaa on mahdotonta laskea käsistä ja useammin kuin kerran olin vielä aamukahdelta hereillä yrittäen niiskuttaa niin, etteivät naapurit heräisi. Löysin kirjan toistaiseksi vain englanniksi, mutta mahdollinen suomennos kiinnostaa. 5/5, lukisin uudelleen (ja varmaan luenkin).

 

Nämä kirjat ovat kuulemma suosion jälkeen vähän kiven alla, löysin oman leffakantisen Call Me By Your Nameni lentoaseman Suomalaisesta

 

Jiayang Fan: China’s Selfie Obsession  

Tämä The New Yorkerissa julkaistu pidempi artikkeli kertoo Kiinan ja muun Aasian megalomaanisesta kuvanmuokkausbuumista ja äärimmäisistä kauneusihanteista ja niihin liittyvistä ilmiöistä, kuten plastiikkakirurgiasta. Jutussa käsitellään esimerkiksi suosittua kuvanmuokkausappia Meitua, jolla nuoret naiset ja miehet yhä kasvavissa määrin muun muassa suurentavat silmiään ja valkaisevat ihoaan (keskimäärin tunnin ajan) ennen kuvien julkaisua somessa. Jutussa toimittaja käy myös kiinalaisella plastiikkakirurgiaklinikalla konsultaatiossa, jossa kirurgi keksii hänelle yli 30 000 dollarin edestä mahdollisia kaunistavia leikkauksia ja toimenpiteitä. Hän haastattelee myös Meitun perustajia ja Kiinan suosituimpia somevaikuttajia, joita näyttää kaikkia yhdistävän loppuun asti (myös kirjaimellisesti) hiottu ulkonäkö ja täydellinen someimago. Supermielenkiintoisessa ja ajankohtaisessa jutussa peilataan kuvanmuokkausappeja, ulkonäköihanteita ja kauneusleikkauksia jopa politiikkaan ja filosofiaan, niin valtavaa siihen liittyvä liikehdintä Kiinassa ja muualla Aasiassa on.

 

 

Tim Urban: Why Procrastinators Procrastinate  

Wait but why -blogissa julkaistu teksti on toki viihdyttävää luettavaa, mutta itse koin sen myös niin hyödylliseksi, että hetken aikaa jutun luettuani oloni oli jotenkin jopa loukkaantunut. Miten kirjoittaja osaakin tiivistää prokrastinoinnin (ja prokrastinoijat) noin hyvin ja nokkelasti, tuntuu kuin hän olisi vakoillut omaa arkeani ja aktiivista velvollisuuksien välttelemistäni ja kirjoittanut siitä jutun. Teksti käsittelee siis prokrastinointia (kuulostaa vähän typerältä suomennokselta, mutten parempaakaan keksinyt). Prokrastinointi on sitä, että tekee kaikkea muuta sen sijaan, että tekisi jotain mitä oikeasti pitäisi. Erittäin yleistä ainakin oman sukupolveni keskuudessa, varmaan oikeasti kaikenikäisillä. Teksti etsii vastausta siihen, mistä tällainen käytös johtuu ja mitä sille voisi tehdä. Tekstiä on kuvitettu vähän meemimäisillä kököillä grafiikoilla, mutta kyllä ne asiansa ajavat. Suosittelen juttua lämpimästi kaikille, jotka jättävät hommat aina viime tinkaan ja niille, joiden mielestä tentteihin voi lukea hyvin vasta vikana iltana. Itse olen tämän jutun avulla onnistunut jo ainakin muutaman kerran kyseenalaistamaan ja jopa muuttamaan omaa päätöntä toimintaani, ja siitä sai aika mahtavan fiiliksen.

 

Vikassa kuvassa vielä poikaystäväni tämänhetkinen luettava, Ylpeys ja ennakkoluulo. Kuulemma erittäin viihdyttävää draamaa, joten suositus nyt sitten sillekin.

Edellinen Seuraava

3 kommenttia

  • Maarit

    Moi! Pakko kysäistä, että mistä olet hankkinut tuon Tim Urbanin kirjan?

    9.7.2018 at 11:32 vastaa
    • essi

      Moi! Itseasiassa mulla ei ole kirjaa ollenkaa, jos tota tekstiä edes mistään kirjasta löytyy. Ihan vaan tuolta blogista oon sen lukenut!

      9.7.2018 at 13:43 vastaa
      • Maarit

        Aivan, nyt vasta lukaisin tuon kirjoituksen kunnolla! 🙂

        9.7.2018 at 15:13 vastaa

    Jätä meille kommentti