Deittailuetiketti

1.6.2018

Helteitä on kestänyt jo tovin ja onkin ihan hassua, että vasta tänään alkaa kesäkuu. Tässähän on eletty jo ihan kesämoodissa pidemmän aikaa ja lämpimiä päiviä on ollut enemmän kuin kolmena viime kesänä yhteensä.  Kesäheilan hankinta-aikakin on nyt parhaimmillaan.

“Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä”

Viihdytän ystäviäni aina kertomalla hauskoja tarinoita treffiseikkailuistani, joten ajattelin näin “alan ammattilaisena” kirjoittaa muutaman sanan tännekin. Olen elämäni aikana ollut yksillä jos toisillakin treffeillä ja tarinoita (niin hyviä kuin huonojakin) kyllä löytyy. Älkää ottako liian vakavasti! Ja mitä tuohon iänikuiseen sananlaskuun tulee, mielestäni se menee oikeasti näin:

“Jos ei heilaa helluntaina, niin jono juhannuksena”

 

 

Olen viime aikoina pohtinut deittailuetikettiä. Onko sellaista enää olemassa ja noudattaako sitä kukaan? Deittaluetiketillä tarkoitan näitä kliseisiä ”ensimmäisten treffien jälkeen pitää odottaa kolme päivää, ennen kuin voi ottaa toiseen uudelleen yhteyttä”, ”vasta kolmansilla treffeillä saa harrastaa seksiä”, ”ei voi mennä ulos ihmisen kanssa, joka on joskus seurustellut jonkun tutun kanssa” ja mitä näitä nyt onkaan. Nämähän on suoraan jostain yhdeksänkymmentäluvun alun Sinkkuelämää-jaksoista, eikä näitä ainakaan ole säädetty maailmaan, jossa tinderöidään menemän samalla tahdilla kuin tänä päivänä. Vain nopeat elävät, sen sain itsekin huomata ollessani kymmenen päivää Japanissa. Oikein potenttiaalinen deittikumppani, jota olin muutaman kerran tapaillut ennen matkaani, olikin löytänyt sillä aikaa jo uuden, johon kertoi olevansa korvia myöten ihastunut vain kahden tapaamiskerran jälkeen. Hatunnosto kuitenkin suoraselkäisyydestä, tämä oli juuri oikea tapa toimia. “Toimi siis nopeasti, muuten viedään käsistä”, “jos siltä tuntuu, niin mikä ettei”, “kaikkihan tässä kaupungissa ovat toistensa entisiä.” Päteeköhän tähän tindermaailmaan mitkään muut kuin viidakon lait?

 

 

Liityin Tinderiin vasta sen kultaisten alkuhuuman jälkeen muutama vuosi sitten. Treffiseuraa sieltä on kuitenkin löytynyt, vaikka “eihän kukaan enää käytä Tinderiä tosissaan”, eipä! Vaikka käynkin usein treffeillä, aika harvat niistä päätyvät sänkyyn, taikka johtavat edes toiseen tapaamiseen. Monilla on silti sellainen mielikuva, että usein treffeillä käyvät ihmiset ovat varsinaisia jakorasioita. Ja entäs sitten, vaikka päätyisikin ensitreffien jälkeen heti sänkyyn? Tunnustan, olen tehnyt näin joskus itsekin ja parhaimassa tapauksessa siitä seurasi neljän vuoden parisuhde. No shame. Kyllähän sitä saa heittäytyä. Olen kuitenkin tavannut Tinderin kautta myös todella mielenkiintoisia ihmisiä, joista en ole ollut siinä mielessä kiinnostunut, mutta joista olen saanut uusia ystäviä. Eihän treffeillä käyminen ole niin vakavaa, eikä ensitreffeille kannata mennä sillä mentaliteetilla, että tämän kanssa menen sitten naimisiin. Tunnen myös vastapainoksi useita onnellisia pareja, jotka ovat tavanneet Tinderissä. Sekin on siis täysin mahdollista!

Kentällä vilisee deittailijaa moneen lähtöön, eikä yhteisiä liikennesääntöjä näemmä ole vielä keksitty. Osa etsii parisuhdetta maanisesti, kun taas osa deittailee vain huvikseen ilman aikomustakaan sitoutua. Ei siis ole mikään ihme, että välillä joutuu vähän törmäyskurssille ja silloin tällöin tulee siipeen. Peruskohtelias kannattaa kuitenkin aina olla, kyseessä kun on toisen ihmisen tunteet, joita on niin kovin helppo loukata omalla ajattelemattomuudellaan. En itsekään ole mikään pyhimys ja olen varmasti aiheuttanut joskus mielipahaa jollekulle, mutta nykyään koitan kuitenkin käyttäytyä mahdollisimman fiksusti ja kypsästi. Kerran törmäsin erääseen entiseen deittiini terassilla ja hän läksytti minua isoon ääneen kaikkien kuullen ghostaamisestani. Opin läksyni. Eihän kukaan halua itseään pidettävän ihan mänttinä.

 

 

Deittailu on kivaa. Pidän uusien ihmisten tapaamisesta ja ensitreffeissä on aina jotain jännää taikaa. Tunnustan harrastaneeni myös sarjadeittailua. Parhaimmillaan minulla on ollut viidet treffit eri ihmisten kanssa viikon sisällä. Tiedän, eihän siinä ole mitään järkeä, eikä tuossa tahdissa pysty oikeasti kiinnostumaan kenestäkään. Huomasin luettelevani saman deitti-cv:ni yhä uudestaan ja uudestaan. Aina samat jutut. ”Ah kuinka kuulostankaan paperilla niin upeelta tyypiltä”. Vaikka en itse olisi ollut yhtään kiinnosutnut treffikumppanistani, oli tarkoitukseni saada kuitenkin aina vastakkainen osapuoli kiinnostumaan minusta. Siitä tuli nopeasti ihmisuhdepeliä, jolla pönkitin juuri eronutta ja vähän maanraossa olevaa itsetuntoani. Deittailustakin voi siis tulla helposti riippuvaikseksi. Itsetuntoa on helppo kohottaa deittailemalla, mutta varsinaista ongelmaa tämä ei poista. Nykyään deittailen eri syistä ja eri tavalla kuin silloin.

Ja vaikka olenkin varsin kova suustani, niin olen minäkin löytänyt itseni sellaisilta treffeiltä, joissa olen kuunnellut toisen omaa deitti-cv:tä  omaa suuvuoroa saamatta. Kauheinta on myös huomata istuvansa iltaa ihmisen kanssa, joka ei kysy sinulta koko illan aikana yhtään mitään, vaan haltioituneena kuuntelee omaa puhettaan. Tälläisten treffien jälkeen sitä kummasti muistaakin aina seuraavalla kerralla antaa toiselle tilaa ja kysellä entistä enemmän. Ja jos toinen oikeasti vaikuttaa mielenkiintoiselta tyypiltä, niin kysymykset tulevat kyllä kuin itsestään.

 

 

Treffailessa myös oppii sen, ettei itseään kannata ottaa liian vakavasti. Harvoin mikään menee niin kuin satukirjassa. Jokainen on varmaan joskus joutunut feidatuksi, taikka muutamien treffien jälkeen ghostatuksi. Moni myös varmasti tunnistaa tilanteen, kun pyydät kivaa tyyppiä ulos, mutta tuleekin pakit, tai kun huomaatkin olevasi treffeillä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa juttu ei vaan millään kulje. Joskus deitti onkin jotain ihan muuta kuin on antanut olettaa tai sitä huomaa juoneensa sittenkin ehkä muutaman lasillisen liikaa.  Kerran etsin treffikumppanini kanssa sopivaa puskapissapaikkaa skumppapullon jälkeen varmaan puoli tuntia. Romanttista, eikö? Kerran sain lahjaksi raamatun, kerran taas päädyin tanssimaan hitaita (minua varmaan kolmekymmentä senttimetriä pidemmän tyypin kanssa) täysin tyhjään baariin. Koskaan kun ei voi tietää mitä tapahtuu ja sehän siinä onkin juuri parasta! Tärkeintä on uskaltaa. Niin pyytää kuin suostuakin.

 

 

Tässä tän sarjadeittaajan top kolme treffipaikkaehdotusta kesätreffeille:

Mattojenpesutreffit: Sankoon mukaan kaksi mattoharjaa, mäntysuopaa ja kylmät juomat, jotka voi laskea veteen viilenemään pesun ajaksi. Siis ihan best. Kaupan päälle mäntysuovan tuoksu kotiin. Ai että. Vahva suositus!

Pyöräilytreffit: Pyöräillessä ympäri kesäistä Hesinkiä vierähtää helposti koko päivä! Aloittaa voi vaikkapa Hietsun kirpparilta ja polkea muiden aktiviteettien kautta illalla vielä syömään jonnekkin. Tulee samalla kuntoiltua ja kaupunki tutuksi. Kymmenen vuotta Helsingissä asuneena päädyn silti aina välillä paikkaan, jossa en ole ikinä käynyt.

Mustikkatreffit: Kipot kainaloon ja metsään!  Viime kesänä ystävääni pyydettiin treffeille mustikkaan. Se kuulosti mielestäni niin ihanalta, että otin itsekkin vinkistä vaarin. Jos sattuu saamaan hyvän saaliin, niin voi vielä illan päätteeksi päästä leipomaan mustikkapiirakaa uuden tuttavuuden kanssa.

 

Tätä ei kannattaisi ehkä edes sanoa ääneen täällä, mutta yhet parhaat kesätreffit koin viime kesänä, jolloin tapasin upean tyypin ensin muutamien merkeissä, jonka jälkeen lähdimme hämärän laskeuduttua kukkavarkaisiin Espalle. Pussailimme Steissin bussilaiturilla isot kukkapuketit kainaloissa erotessamme eri busseihin. Olen kyllä niin parantumaton romantikko.

Muita oivia treffipaikkoja ovat kirpparit, kasvitieteelliset puutarhat, Lammasaari ja kaikki katot ja kattoterdet. Asuin ennen talossa, jossa oli yksi Helsingin upeimmista kattoterasseista. En edes kehtaa sanoa ääneen, kuinka monta tyyppiä olen kasuaalisti sinne vienyt iltateelle tai lasilliselle.

Toivottavasti tämä madalsi kynnystä pyytää sitä kivaa työkaveria tai söpöä tyyppiä Tinderistä ulos. Tämä olkoon summer of love. Ei muuta kun treffeille ja onnea matkaan!

 

 

Jaa:
Edellinen Seuraava

Jätä meille kommentti