5 x sijoittaminen

22.12.2018

Minni kirjoitti edellisessä postauksessaan, kuinka ”välillä tätä kaoottistakin menoa katsellessani mietin, että olisinpa sellainen 25-vuotias nainen, jolla olisi shit together, siisti omistusasunto ja uudelta tuoksuva Hakolan sohva.”  Tämä oli mielestäni niin hyvin tiivistetty, että päätin sen toimivan sopivana aasinsiltana seuraavaan aiheeseeni, eli sijoittamiseen. Itse olen 25-vuotias vasta muutaman kuukauden päästä, mutta se ei toki millään tasolla estä minua kriiseilemästä elämänhallinnastani tai sen puutteesta. Aikuisuuslarppi ja kaikenlainen järjestys arkielämässä kiehtoo aivan vietävästi ja olen huomannut viime aikoina yrittäväni skarpata elämässä yleisesti kaikilla osa-alueilla ja ajattelinkin nyt koittaa tiivistää fiiliksiäni siitä.

Kun puhun sijoittamisesta, tarkoitan montaa asiaa. Olen tänä vuonna päättänyt tehdä erilaisia sijoituksia, sekä pitkäjänteisyyttä vaativia että nopeammin palkitsevia. En tiedä mistä tällainen päätöksentekokyky, suunnitelmallisuus tai muutoshaluisuus nyt oikein kumpuaa, mutta osansa on varmana sillä, että hirveyksien vuosi 2017 jätti niin syvät arvet ja loputtomat morkkistelut, että tänä vuonna on ollut pakko tehdä asioita toisin. Ja se onkin auttanut, sillä 2018 on ollut yleisfiilikseltään ihan todella jees, paljon hyviä asioita on tapahtunut ja eritoten laitettu tapahtumaan. Olen saanut toisilta tässä suhteessa apua ja neuvoja ihan hirveästi, ja esimerkiksi juuri viimeisimmissä toimissani minulla on muutamaa henkilöä erityisesti kiittäminen. Mutta heistä lisää vähän myöhemmin.

Nykyään siis sijoitan kuukausittain arjessani rahaa ja aikaani viidellä eri tavalla.

 

Kaikki jutun kuvat on otettu meiltä kotoa ja niissä näkyy osa mun lempitavaroista

 

Oma hyvinvointi. Tätä olen joutunut määrittelemään usein itselleni uudelleen,  ja viimeiset muutama vuotta se on tarkoittanut erittäin monenlaisia ja vähän kyseenalaisiakin treat yo self-hommeleita. Aikaisemmin se saattoi tarkoittaa esimerkiksi (hetkittäin päätöntäkin) shoppailua tai bailaamista, mutta nykyään pyrin jonkinlaiseen järkeen hankinnoissani. Tänä vuonna olen päättänyt sijoittaa balettitunteihin, jotka tietenkin maksavat rahaa, mutta jotka ovat samalla sairaan palkitsevia, rentouttavia ja tärkeitä. Tanssitunnit maksavat vuositasolla satoja euroja, mutta ovat salikortin lisäksi ainoa liikuntaan liittyvä menoni, joten olen valmis sijoittamaan siihen. Toinen omaan hyvinvointiini liittyvä tärkeä osa on kuukausittainen hieronta. Saattaa kuulostaa glamoröösiltä, mutta jätän mielihyvin ostamatta tavaroita tai käymättä ravintoloissa, jotta päähäni kulkee edes jonkin verran verta joka kuukausi. Kyseessä ei siis ole mikään ihana hemmotteluhieronta (ja vaikka olisikin, niin se on myös ihan ok!) vaan omalla kohdallani puhtaasti esimerkiksi työkykyyni vaikuttava asia. Viisikymppiä kuussa on mielestäni naurettavan pieni hinta sille, ettei joka päivä tarvitse tuhista niska- ja naamakivuista. Nyt joulunaikaan ajattelin sijoittaa itseeni vielä vähän normaalia enemmän ja ostaa itselleni muutaman joululahjan. Ainakin kampaajalla käynti ja joogatunnit kiinnostaisivat, puhuimme myös tilaavamme Monocle-lehden. Olisi tosi luksusta saada se joka kuukausi kotiin.

 

 

Matkasäästötili.  Yksinkertainen, konkreettinen ja toimiva tapa varmistaa se, että matkailu ja ennen kaikkea matkoilla nauttiminen on mahdollista. Matkustelen joka vuosi, ja vaikka ulkomaanmatkojen (tai siis lentämisen) eettisyys ja järkevyys on nyt oikeutetusti paljon tapetilla, on minulla jo ensi vuodelle muutama reissu tiedossa. Näiden matkojen hiilijalanjälki (ja sen pienentäminen ja hyvittäminen) on ihan oman postauksensa arvoinen juttu, mutta liittyy osittain myös esimerkiksi matkojen budjettiin. Siirrän jokaisesta palkastani 50-100 euroa erilliselle matkasäästötilille, jonka varoja en käytä muuhun kuin matkoihin liittyviin juttuihin, jollei jotain todella odottamatonta tapahdu, jolloin tilin varat toimivat ns. buffer-rahastona, jolla katetaan yllättävät menot. Jatkossa laitan tilille kerralla aina muutaman kympin enemmän, sillä yhtenä uudenvuodenlupauksenani aion jatkossa hyvittää kaikkien lentomatkojeni päästöt. Seuraavan matkani teen tammikuussa Köpikseen. Matkasäästötilin avulla normaali pankkitilini ei koe totaalista romahdusta, kun tilaan entisessä korttelibaarissamme Black Swanissa kolmannen Carlsbergin.

Matkasäästötili on hyvä ja helppo tapa erotella käyttörahat muista, mutta pitkäaikaiseen säästämiseen se ei ole kauhean järkevä keino, rahat kun eivät normisäästötilillä pääse oikein kasvamaan korkoa. Kolmas ja neljäs sijoituskeinoni liittyykin vähän toisenlaiseen taloudelliseen säästämiseen, nimittäin ASP-tiliin ja rahasto-osuuksiin.

ASP-tili eli tietenkin asuntosäästötili on maailman helpoin tapa säästää rahaa järkevästi. Pankit avaavat kaikille 15-39-vuotiaille pyynnöstä ASP-tilin, jolle on tarkoitus vähintään kerran kvartaalissa eli kolmessa kuukaudessa siirtää vähintään 150 euroa, eli 50 euroa kuussa (vaikka talletuksia ei olekaan pakko tehdä joka kuussa). Itse siirrän yleensä juuri tämän verran, sillä kuten sanottua, rahalle on muutakin käyttöä. Sitten kun tilille on saanut kerättyä 10% haluamansa ensiasunnon hinnasta, myöntää pankki ASP-lainan asunnon ostoa varten. Monet ASP:in hyvistä eduista, kuten tulevan lainan alempi korko, kuuluvat ainoastaan ASP-säästäjille, joten jos siellä lukijoissa on vielä joku nuorisolainen, joka ei vielä kerrytä asuntotiliään, niin aloita se nyt heti!

 

 

Rahasto-osuudet ovatkin sitten, ainakin mun omasta mielestäni, hieman monimutkaisempi sijoituskohde. Aihe on mullekin tosi uusi, sillä perustin oman salkkuni aivan vastikään. Aihe vaati kyllä perinpohjaista tutkimista, mutta se että on oma sijoitussalkku, saa ainakin omalla kohdalla naaman niin maireaan virneeseen, että sanoisin jo sen perusteella, että easily worth it. Perustin salkkuni sijoittamalla 300 euroa veronpalautuksistani Nordnetin superrahastoon, jossa rahasto-osuuksieni nousut ja laskut tapahtuvat OMXH25-indeksin eli Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen kehityksen mukaan. Superrahastot ovat lukemani ja kuulemani mukaan se helpoin tapa aloittaa sijoittaminen, sillä niissä ei joudu maksamaan hallinnointipalkkioita, jotka muunlaisissa rahastoissa ovat muutaman prosentin luokkaa. Nordnetin Superrahastossa säästäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että sijoituksistani on mulle taloudellista hyötyä vasta joskus todella monen vuoden päästä. Itse päätin alustavasti kartuttaa rahasto-osuuksiani tästä lähtien muutamalla kympillä kuussa ja pitää rahani rahastossa ainakin kymmenen-viisitoista vuotta, ehkä kauemminkin. Rahastosäästäminen vaatii siis kärsivällisyyttä (josta en todellakaan ole tunnettu), mutta ehkä viisikymppinen Essi kiittää omasta pohjois-italialaisesta villastaan käsin 25-v Essiä hyvistä valinnoista.

Hetkittäinhän tämä on hirveän fiksun kuuloista tekstiä, mutta murto-osaakaan en tästä tietäisi ilman poikaystävääni ja henk.koht. talousneuvojaani Tomia tai Mimmit sijoittaa-blogin Pia-Mariaa, jonka mie-le-tön blogi kartutti tietoni pörssistä ja sijoittamisesta siihen pisteeseen, että uskalsin ostaa osuuden Superrahastosta. Suosittelen blogia koko sydämestäni ihan kaikille, sillä Pia-Marialla on selvästi kyky selittää vaikeatkin taloustermit niin, että tällaiset taviksetkin ne ymmärtävät. Jos sijoittaminen kiinnostaa, niin alkajaisiksi lukisin ainakin Pörssisijoittajaksi päivässä– ja Korkoa korolle-postaukset, mutta jos kerran päädyt tuonne blogiin asti, niin tee itsellesi palvelus ja lue sieltä kaikki muutkin jutut. Blogista opin myös uuden lempparisitaattini, joka kuvastaa täydellisesti itseäni sijoittajana ja kuuluu näin:

Se joka ei riskeeraa, ei juo samppanjaa”. Aamen.

Viimeinen säännöllisistä sijoituskohteistani on kotini. Olen pahemman luokan kotihengailija, enkä poistuisi täältä millään, jollei välillä olisi pakko, joten on siis tärkeää, että koti näyttää ja tuntuu kivalta. Käytän paljon aikaa (ja välillä rahaakin) sisustamiseen. Panostan hyviin materiaaleihin ja kasvavissa määrin ajattomiin klassikkohankintoihin, jotka kestävät kulutusta ja aikaa. Tänä vuonna olemme tehneet kotiimme vain hyviä ostoksia. Edellisessä jutussa hehkuttamani kirkasvalolamppu, tehokas blenderi, supersympaattinen joulutähti ikkunassa ja ystäväni perheen lammastilalta ostamani talja ilahduttavat ja helpottavat arkeamme joka päivä.

 

 

Taloutemme loppuvuoden suurin menoerä ja panostus tällä saralla on ollut ensimmäinen taidehankintamme (!!). Ostimme syksyllä OHO Galleriassa järjestetystä näyttelystä lempitaiteilijani Saija Starrin teoksen. Itse näyttely, pieni pyöreä punainen tarra taulun vieressä ja sen varovainen ripustaminen kotiin on ollut ihan huikea ja liikuttavakin kokemus. Teos on nimeltään Sunny side up (joka on btw ainoa oikea tapa syödä kananmunia) ja se on monella tapaa ihan täydellinen. Saija on kertonut yrittävänsä välillä maalata teoksiaan ilman vaaleanpunaista väriä, mutta päätyy aina lopussa lisäämään sitä, sillä teokset eivät tunnu kokonaisilta ilman sitä. Mielestäni tämä anekdootti tiivistää oman ajatusmaailmani ja sisustustyylini pelottavan tarkasti, joten sekin oli yksi syy hankkia juuri Saijan teos meille kotiin.

Palatakseni vielä alun ikäkriiseilyyn, elämäni 25-vuotiaana ei ehkä näin jäsenneltynä olekaan ihan niin levällään, kuin miltä se välillä palauttamattomien esseiden ja Kelan nettisivuilla pyörimisen välissä tuntuu. Hyvillä suunnitelmilla, säästötileillä ja listoilla pääsee nyt ja varmasti vastaisuudessakin pitkälle. En voi olla tähän loppuun mainitsematta, että vaikka vakiintuneeseen keskiluokkaindikaattoriin eli Hakolan sohvaan ei tosiaankaan ole vielä varaa, niin muutaman kuukauden säästöllä voi jo hankkia esimerkiksi alla olevassa kuvassa näkyvän rahin. Ja kyllähän muutaman vuoden rahastosäästämisen jälkeen luulisi saavan loputkin sohvaryhmästä.

 

Jaa:
Edellinen Seuraava

Muita hyviä juttuja

Jätä meille kommentti